Siiri sai reilu kuukausi sitten uuden kampauksen, toisin sanoen siitä tuli kalju. Karvapehkon alta kuoriutui oikein suloinen harmaa neitokainen. Ja on kyllä ollut niin helppoa, ei takkuja eikä tonneittain hiekkaa ja roskia lattioilla. Nyt ei onneksi tarvitse enää pakkopitää turkkia näyttelyiden takia. Vaikka onhan leijona ihan mielettömän kaunis mutta nyt helppous ja käytännöllisyys vei voiton.
Siiristä pitää vielä mainita että sillä viiraa todella pahasti tällä hetkellä. Valeraskaus taitaa olla huipussaan ja neiti käyttäytyy ihan sekopäisesti. Siiri vainoaa Iitua ihan jatkuvasti. Nuolee korvia, niskaa ja joka paikkaa, vinkuu, liehittelee ja nylkyttää minkä kerkeää. Ja Iitu ei sano mitään. Koko ajan saa olla itse komentamassa. Siiri tekee myös kovasti petiä joka paikkaan, kai se raukka luulee kohta synnyttävänsä tai jotain. Ensimmäistä kertaa Siiri on näin sekaisin mennyt, aikaisemmat valeraskaudet on huomannut vain rauhoittumisesta ja nisien turpoamisesta. Kait se täytyy vaan alkaa suunnittelemaan sitä sterilointia.
Marraskuun alussa käytiin perheporukalla Kanarian reissulla. Kepolla tosin ei ollut lomaa joten hän jäi kotiin pyörittämään koira-arkea. Viikon verran nautittiin auringosta ja lämmöstä Inglésissä. Oli erittäin mukava reissu.
Pari viikkoa sitten oltiin Siirin kanssa Hyvinkäällä kisailemassa. Saviojan Anne oli tuomarina ja radat oli taasen kovin helpon oloiset. Nollia ei silti tullut vaan ensimmäiseltä radalta HYL ja toiselta 10 (kaksi rimaa). Ensimmäisen radan jätin kesken kun Siiri lähti A:n kontaktilta ilman lupaa. Tosin hylly oli alla jo ennen sitä. Myöskään toinen rata ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Heti alku lähti huonosti kun Siiri lähti tekemään ihme haahuilukierrosta kun käännös pituudella venyi niin pitkäksi. Sen lisäksi Siiri liukasteli kummallakin radalla todella inhottavan näköisesti usealla hypyllä. Tuo hallin pohja on niin petollisen liukas että seuraavan viikonlopun kisat jätin suosiolla väliin. Ja lopputalven kisat kisataan kyllä jossain ihan muualla kuin Hyvinkäällä. Kisataukoa tuleekin nyt pari kuukautta kun seuraavan kerran kisataan vasta tammikuussa.
Tässä Siirin Hyvinkään radat, kiitos Päiville kuvaamisesta.
http://www.youtube.com/watch?v=cdgD0FY12ec
En ole muistanut vähään aikaan kirjoitella kuulumisia Iitusta. Iitu nimittäin voi erinomaisesti nykyään. Sen jalka on todella hyvässä kunnossa ja se pystyy lenkkeilemään pitkiä lenkkejä ja elämään täysin normaalia elämää. Ja pieninä varovaisina annoksina se saa silloin tällöin riekkua pallon ja pöllien kanssa. Onpa Iitu aina silloin tällöin agilitytreeneissäkin mukana ja saa tehdä vähän putkea ja hyppyä matalilla rimoilla. Ihan vain sen verran että sille tulee hyvä mieli. Arthro Balans Plussaa ja Nutrolinin seinioria menee päivittäin mutta kipulääkettä Iitu ei ole tarvinnut kesän jälkeen kertaakaan. Ja myös niska vaikuttaa olevan kunnossa, ainakaan mitään oireita ei ole ilmennyt. Ihan mahtavaa.
