Pimeää syksyä vietellen

Onpas ollut kovin pimeä ja sateinen loppusyksy meillä, voi masennus. Kummasti se piristi kun saatiin eilen muutama aste pakkasta ja pieni valkoinen peite maahan. Tosin siitä ei enää paljoa ole jäljellä. Toivottavasti saadaan ihan oikea talvi lumineen ja pakkasineen mahdollisimman pian. 

Siiri sai reilu kuukausi sitten uuden kampauksen, toisin sanoen siitä tuli kalju. Karvapehkon alta kuoriutui oikein suloinen harmaa neitokainen. Ja on kyllä ollut niin helppoa, ei takkuja eikä tonneittain hiekkaa ja roskia lattioilla. Nyt ei onneksi tarvitse enää pakkopitää turkkia näyttelyiden takia. Vaikka onhan leijona ihan mielettömän kaunis mutta nyt helppous ja käytännöllisyys vei voiton.

Siiristä pitää vielä mainita että sillä viiraa todella pahasti tällä hetkellä. Valeraskaus taitaa olla huipussaan ja neiti käyttäytyy ihan sekopäisesti. Siiri vainoaa Iitua ihan jatkuvasti. Nuolee korvia, niskaa ja joka paikkaa, vinkuu, liehittelee ja nylkyttää minkä kerkeää. Ja Iitu ei sano mitään. Koko ajan saa olla itse komentamassa. Siiri tekee myös kovasti petiä joka paikkaan, kai se raukka luulee kohta synnyttävänsä tai jotain. Ensimmäistä kertaa Siiri on näin sekaisin mennyt, aikaisemmat valeraskaudet on huomannut vain rauhoittumisesta ja nisien turpoamisesta. Kait se täytyy vaan alkaa suunnittelemaan sitä sterilointia.

Marraskuun alussa käytiin perheporukalla Kanarian reissulla. Kepolla tosin ei ollut lomaa joten hän jäi kotiin pyörittämään koira-arkea. Viikon verran nautittiin auringosta ja lämmöstä Inglésissä. Oli erittäin mukava reissu.

Pari viikkoa sitten oltiin Siirin kanssa Hyvinkäällä kisailemassa. Saviojan Anne oli tuomarina ja radat oli taasen kovin helpon oloiset. Nollia ei silti tullut vaan ensimmäiseltä radalta HYL ja toiselta 10 (kaksi rimaa). Ensimmäisen radan jätin kesken kun Siiri lähti A:n kontaktilta ilman lupaa. Tosin hylly oli alla jo ennen sitä. Myöskään toinen rata ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Heti alku lähti huonosti kun Siiri lähti tekemään ihme haahuilukierrosta kun käännös pituudella venyi niin pitkäksi. Sen lisäksi Siiri liukasteli kummallakin radalla todella inhottavan näköisesti usealla hypyllä. Tuo hallin pohja on niin petollisen liukas että seuraavan viikonlopun kisat jätin suosiolla väliin. Ja lopputalven kisat kisataan kyllä jossain ihan muualla kuin Hyvinkäällä. Kisataukoa tuleekin nyt pari kuukautta kun seuraavan kerran kisataan vasta tammikuussa.
Tässä Siirin Hyvinkään radat, kiitos Päiville kuvaamisesta.
http://www.youtube.com/watch?v=cdgD0FY12ec

En ole muistanut vähään aikaan kirjoitella kuulumisia Iitusta. Iitu nimittäin voi erinomaisesti nykyään. Sen jalka on todella hyvässä kunnossa ja se pystyy lenkkeilemään pitkiä lenkkejä ja elämään täysin normaalia elämää. Ja pieninä varovaisina annoksina se saa silloin tällöin riekkua pallon ja pöllien kanssa. Onpa Iitu aina silloin tällöin agilitytreeneissäkin mukana ja saa tehdä vähän putkea ja hyppyä matalilla rimoilla. Ihan vain sen verran että sille tulee hyvä mieli. Arthro Balans Plussaa ja Nutrolinin seinioria menee päivittäin mutta kipulääkettä Iitu ei ole tarvinnut kesän jälkeen kertaakaan. Ja myös niska vaikuttaa olevan kunnossa, ainakaan mitään oireita ei ole ilmennyt. Ihan mahtavaa.

Kakkosten korkkaus

Eilen kisattiin Kirkkonummella ihka ensimmäiset kakkosten kisat. Saviojan Anne oli laatinut kaksi agirataa mitkä ei mielestäni olleet kovinkaan paljon vaikeampia kuin ykkösten radat. Muutamia kinkkisempiäkin kohtia toki oli mutta radat oli ihan tehtävissä ja ihan suht helposti niistä olisi nollatkin saanut jos kaikki olisi mennyt putkeen. Mutta ihanneajat sitten olivatkin todella tiukat. Ensimmäisellä radalla 42 sek ja toisella 44 sek. Yliaika nollia nähtiin näissä kisoissa yllin kyllin ja aliaika nollia vain muutama, varsinkin tuolla tiukemman ihanneajan radalla.

Meille siis ensimmäiseltä radalta omien idioottimaisten ja täysin alkeistason ohjausvirheiden takia 10 ratavirhepistettä ja viitisen sekuntia yliaikaa. Siiri, joka normaalisti on hyvin estevarma ja suorittaa kaikki edessään olevat esteet, eikä todellakaan normaalisti ohittele esteitä, otti nyt kiellon kahdelta hypyltä. Jäi itselle vähän kökkö fiilis tästä radasta.

Toinen rata hyllytettiin heti kolmannella esteellä kun neiti pinkaisi putken väärään päähän. Taas saa kyllä katsoa peiliin kun hakee tähän syyllistä. Tsempattiin kuitenkin rata loppuun tosi meiningillä, eipähän ollut enää suorituspaineita. Ja hieno rata olikin, jäi ihan äly hyvä fiilis tuosta toisesta radasta. Siiri veti ihan täysillä ja suunnittelemani ohjauskuviot toimivat hyvin. Eli voi siis sanoa että hyvä hylly :)

Videokamera ei toimi vieläkään jotenka todistusaineistoa kisoista ei ole olemassa. Pitäisi sekin romu saada jossain vaiheessa kuntoon.

Suunnittelin että seuraavan kerran kisattaisiin 19.11. Hyvinkäällä.

Terveysjuttuja sun muuta

Siiri kävi kasvattajan järjestämässä kimppa luustokuvauksessa viime viikon tiistaina. Kyynärät näyttivät priimalta mutta lonkat olivat löysänlaiset. Lääkäri arveli C tai D lonkkia. Tänään tuli Kennelliitosta lausunto ja tulos on valitettavasti  D/D. Eli ei kovin hyviä uutisia tällä rintamalla. Tulos harmittaa mutta eihän sille mitään mahda. Ketuttaa vaan kun käy niin huono tuuri näiden koirien terveysjuttujen kanssa. Ensimmäinen koirani, lapsuuden kodin kultsu poika,  kärsi koko ikänsä pahoista jalkavaivoista, Poju kuoli parhaassa iässä, Iitu on hajalla sieltä täältä ja tuolta ja nyt vielä Siirin lonkat on mitä on. Kai se on sitten liikaa pyydetty että saisi edes yhden terveen koiran. Mutta hyviä uutisia oli onneksi sen suhteen että Siirin lonkat olivat erittäin siistit ja puhtaat eli mitään nivelrikko tai muita muutoksia ei ollut. Eli tuo tulos johtuu ainoastaan löysyydestä. Tokihan löysään lonkkaan tulee herkemmin nivelrikkoa iän myötä eli siihen pitää varautua. Aiotaan kuitenkin jatkaa Siirin kanssa normaali elämää ja harrastuksia mutta pitää vain tarkkailla tilannetta nyt hieman eri tavalla. Paino pitää pitää kurissa ja lihaskunto hyvänä. Alan varmaan myös syöttää Siirille jotain nivelille tarkoitettua lisäravinnetta mitä Iitukin saan. Nutrolinin senioria meillä syö jo nyt kumpikin. Uudet kuvat haluan ottaa viimeistään parin vuoden kuluttua ja katsoa miltä lonksuttimet näyttää. Jos sinne alkaa kehittymään jonkinlaisia muutoksia niin sitten pitää varmasti jättää fyysisesti rankat harrastukset. Mutta niinkuin elänlääkärikin sanoi niin tämä nivelhommat on niin yksilöllisiä sen suhteen kehittyykö rikkoa vai ei ja oireileeko koira sitä vai ei. Sen näkee sitten ajan kanssa.

Tuli vihdoin otettua myös Oma Koira palvelu käyttöön.  Sieltä saikin tosi kätsästi jätettyä valionarvohakemuksen ja myös tuon kyynärä- ja lonkkalausunnon sai viikossa sitä kautta eli erittäin nopeaa ja helppoa. Sain myös vihdoin sitä kautta merkittyä Pojun kuolleeksi. On pitänyt se jo pitkään tehdä mutta aina se on vaan jäänyt.

Harrastusrintamalla ollaan taas vaihteeksi tauolla. Siiri aloitti reilu viikko sitten juoksut joten vielä pari viikkoa ollaan pois harrasteluista. Sitten alkaakin pitkästä aikaa säännölliset ohjatut treenit ja vapaatreenit. Heinäkuun puolenvälin jälkeen ei ollakaan oltu ohjatuissa treeneissä ja vapaatreeneissäkin vain muutaman hassun kerran. Lokakuun lopulle kaavailin meille ekoja kakkosten kisoja. Kirkkonummelle tai Hyvinkäälle 23.10. pitäisi laittaa ilmot. Jännittävää.

Olen kovasti miettinyt mitä teen Siirin karvoille nyt kun meidän näyttelyt on näytelty. Toisaalta himottaisi ihan kamalasti ajella tytsy nakuksi mutta toisaalta en millään raaskisi tehdä sitä. Siiri on niin älyttömän suloinen pitkässä turkissaan mutta toisaalta lyhyt look houkuttaisi myös. Siirin turkki vaan on mennyt ihan kamalaksi ja se on osasyy miksi mietin ajelemista. Turkki on mennyt jännästi neliväriseksi. Ensin juuressa on pari settiä tummanharmaata höttöä, sen jälkeen muutama sentti vaaleanharmaata höttöä, jonka jälkeen on muutama sentti ruskeaa höttöä ja vasta latvassa on sitten muutama sentti kunnollista kiiltävää, karkeaa ja mustaa karvaa, joskin senkin joukossa on sitten runsaasti harmaita jouhia. Etuosassa karva on hyvän väristä ja laatuista mutta koko selkä ja kyljet on tuota nelivärihöttöä. Saapi nähdä mihin päädyn :)

Hieno viikonloppu

Paistaa se aurinko joskus risukasaankin :)

Siiri kävi eilen Hyvinkään ryhmiksessä ollen VSP ja sai myös kolmennen SERTINSÄ. Neiti on nyt siis tuore FI MVA. Narttuja oli kaksi, Siiri avoimessa luokassa ja lisäksi nuorten luokassa oli Siiriä pari kuukautta nuorempi ruskea Friida tyttö joka sai ERI:n muttei SA:ta. Jännityksellä menimme kehään odottamaan arviota. Tuomari tykkäsi että Siiri on ERI:n ja SA:n arvoinen ja näin se odotettu ja toivottu sertiruusuke ojennettiin käteeni. Oli aika mukava fiilis. ROP-kehässä meillä ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa sillä vastassa oli taas komea Rico poika joka oli ansaitusti ROP ja Siiri VSP. Potugeesikehän jälkeen alkoikin heti sataa joten juostiin äkkiä autoon ja poseerauskuvat jäi näyttelypaikalla ottamatta. Ne otettiin sitten kotipihalla myöhemmin.

Tässä vielä Rune Fagerströmin arvostelu Siiristä:

AVO ERI/1 SA PN1 VSP SERT > FI MVA

2-vuotias narttu. Hyvä koko. Hyvät nartun mittasuhteet. Kaunis, hyvänmallinen pää jossa oikea vahvuus. Hyvä ilme. Vahva kaula. Sopiva runko. Hieman pitkä lanneosa. Erinomainen luusto. Hyvä karva. Liikkuu hyvin. Oikea hännänkanto. Hyvin esitetty. 

Tänään oli sitten vuoro lähteä agilitykisoihin Ojankoon. Olin tosi viime tipassa paikalla, enää muutama medi koirakko oli jäljellä ennen makseja joten tuli hieman kiirus saada itsemme valmiiksi. Siirin kanssa oltiin starttaamassa jo kolmantena joten tuli melkein pieni paniikinpoikanen. Mutta ehkä se oli hyväkin etten ehtinyt liikaa miettimään ja odottamaan koska ensimmäinen rata meni hienosti. Siiri teki puhtaan radan, sai kolmannen LUVA nollan, SERTIN ja menolipun kakkosiin. Aika jäi miinukselle -12,92 sekuntia ja sillä sijoituimme luokan toiseksi. Radalta tulikin vain kolme nollatulosta. Palkintopallkilla oltiin kahden bortsun välissä. Harmi että videokamera on rikki eikä nousurata ole videolla. Kakkosten kisa olisi ollut iltapäivällä mutta meillä oli jo muuta menoa sovittuna joten otin lahjakortin ja kokeillaan kakkosia sitten myöemmin. Muutamaan viikkoon ei ehditä kisaamaan mutta lokakuun lopulla varmasti päästään korkkaamaan kakkoset ellei neiti päätä aloittaa juoksuja juuri silloin.

Iltapäivällä on luvassa vielä portugeesien puistotreffit joten viskettä ja vilinää ja mukavaa ohjelmaa on luvassa vielä loppupäivällekin. Olipa mukava viikonloppu.

Missikisoja ja agilitykisoja

Siiri piipahti eilen Porvoossa kaikkien rotujen kansallisessa näyttelyssä. Portugeesikehä oli kovin narttupainotteinen. Narttuja oli 7 ja uroksia vain 2 eli kilpakumppaneita meillä riitti. Junnunarttuja oli kaksi, avoimen luokan narttuja oli kolme, yksi valio ja yksi veteraani. Tuomarina oli ruotsalainen Björn Einarsve joka antoi Siirille ERI:n ja sijoitti luokan toiseksi. Tuomari kertoi suullisesti että SA jäi saamatta sen takia koska Siirin pitäisi olla hieman korkeampi. Eli viimeisen sertin metsästys jatkuu edelleenkin.
Arvostelu oli kuitenkin hyvä ja siihen olen tyytyväinen:

AVO ERI/2
Erinomaista tyyppiä oleva narttu. Feminiininen ja hyvin tasapainoinen pää. Voimakkaat leuat. Lyhyt kaula.
Hyvä runko, hyvät mittasuhteet. Hyvät etukulmaukset, hieman ahtaat polvikulmaukset. Liikku hyvin edestä ja takaa. Liikkestä puuttuu kuitenkin tehoa ja työntöä takaliikkeistä.

Tänään vaihdettiin misseily liitelyyn ja lähdettiin kisaamaan kahden kuukauden kisatauon jälkeen. Olipa todella aurinkoinen ja lämmin kisasää vaikka olin suunnitellut että tähän aikaan vuodesta saadaan jo kisata viileässä säässä. Siirillä olikin melkoisen kuuma turkissaan.

Ensimmäinen rata meni täysin reisille. Aivan järkyttävää säätämistä. Ongelmat alkoivat kepeillä. Siiri on taas kesksinyt uudelleen sen että jättää viimeisen välin pujottelematta. Meillähän oli tämä sama ongelma joskus viime talvena ja nyt näköjään taas. Otin kepit kolmeen kertaan alusta asti uudelleen ja joka kerta sama juttu, viimeinen väli jäi pujottelematta. Sitten luovutin ja korjasin vain viimeisen välin että päästiin jatkamaan matkaa. Sen jälkeen neiti pomppasi keinulta alas ja otti siitä kiellon. Keinukammo nostaa päätään aina välillä. Ja loppuradasta hyppäsi vielä puomin ylösmenolta alas, liekö luullut keinuksi vai mikä tuli, en tiedä. Hohhoijaa mitä menoa.

Toiselle radalle en lähtenyt parhailla fiiliksillä ekan radan säätämisen jälkeen. Rata meni kuitenkin yllätyksekseni todella hienosti ja nousu kakkosiin jäi vain yhden riman päähän. Siiri teki loistavaa rataa ja myös ne pelätyt kepit meni hienosti mutta harmillisesti yksi rima tuli alas joten 5 tulokseen oli tyydyttävä. Aika jäi miinukselle -11,71 ja sillä voitettiin luokka, yhtään nollaan ei nimittäin tullut. Ja vaikka nollaa ei tullutkaan niin erittäin hyvä mieli jäi kuitenkin hyvin sujuneesta radasta. Ja mikä parasta, kontaktit olivat superit kummallakin radalla. Siitä kiitos episten missä ollaan käyty parina viime viikkona. Siellä olen päässyt palkkaamaan Siirin kontaktit kisanomaisessa tilanteessa useampaan kertaan ja se on näköjään auttanut. Tänään tuomarikin oikein kehui Siirin hienoja kontakteja ja käski pitää niistä kiinni. Ensi viikolla mennään taas epistelemään ja vahvistamaan kontakteja.

Tässä pari Lauran ottamaa kuvaa Siiristä Kivikon epiksissä.

Tervakoski KV

Siiri vietti viime torstaina 25.8. 2-vuotis synttäreitä. Kolmannen sertin metsästys alkoi eilen Tervakosken kansainvälisessä näyttelyssä. Siiri sai ERI:n ja oikein hyvän arvostelun mutta SA jäi saamatta koska tuomarin mielestä Siirin olisi pitänyt olla vähän isompi. Mamman oma kääpiö =)

Tuula Savolainen kirjoitti seuraavanlaisen arvion Siiristä:

AVO ERI/2
Pienikokoinen, hyvät mittasuhteet omaava narttu. Hyvä pää ja ilme. Hieman lyhyt kaula. Ikäisekseen tilava runko. Hyvä takaosa. Viistot olkavarret, hyvä etuosa. Hyvä häntä. Hyvät takaliikkeet. Liikkuu sivulta hyvin. Raajakorkeutta voisi olla hieman lisää. Hyvä karvapeite.

Kesän kuulumisia

Blogia ei ole tullut juuri päivtettyä kesän aikana. Mitään maatamullistavaa meille ei ole tapahtunut mutta täytyy nyt kirjoitella muutamia juttuja ylös ennen kuin unohtuu.
Agilityn suhteen ollaan oltu kesä hyvin laiskoja. Ollaan käyty treenaamassa vain kerran viikkoon ohjatuissa treeneissä ja vapaatreeneissä ollaan käyty vain pari kertaa koko kesän aikana. Mielestäni koiralla pitää olla muutakin elämää kuin agility ja harrastukset. Varsinkin kuumalla kesäilmalla lähden mieluummin metsälenkille ja uimaan koirien kanssa kuin treeneihin. Koirat ovatkin tänä kesänä uineet ihan hurjan paljon, yleensä useampana päivänä viikosta ollaan käyty pulikoimassa. Ja että nuo koirat nauttivat, ne rakastavat uimista yli kaiken. Iitukin on nyt niin hyvässä kunnossa että pystyy uimaan ja lenkkeilemään lähes normaalisti.
Nyt ollaan Siirin kanssa oltu yli kuukausi kokonaan treenitauolla. Siiri loukkasi jalkansa renkaalla heinäkuun puolessa välissä ja sen takia parit treenit jäi väliin. Nyt jalka on ihan kunnossa mutta lomien takia ei olla päästy treenaamaan. Ollaan vietetty melkein koko kesäloma mökillä joten agility on saanut odottaa. Mutta eiköhän syksyn ja viileiden kelien myötä treeni-into taas palaa. Kisaminen on tällä hetkellä kysymysmerkki, meille kun on tullut pienoinen kontaktiongelma Siirin kanssa. Siiri on oppinut tunnistamaan kisatilanteet ja käy niin pirun kuumana ettei malta pysähtyä kontakteille niin kun pitäisi. Treeneissä ei ole mitään ongelmaa vaan ongelma on vain ja ainoastaan kisoissa. Toinen ongelma on lähdössä pysyminen. Näitä pitää nyt kovasti treenata. Jospa vaikka epiksiä alkaisi kiertämään tai jotain, en tiedä. Meiltähän siis puuttuu vielä yksi nolla että noustaan kakkosiin. Ensimmäinen nolla tuli Kirkkonummelta toukokuun puolessa välissä ja toinen Purinalta heinäkuun alussa. Kummatkin on aginollia eli tietysti voitaisiin lähteä hakemaan vikaa nollaa hyppäriltä, siellä ei tarvitsisi miettiä kontaktiongelmaa.

Laitan Purinan nollavideon tähän. Kirkkonummen nollakin on taltioitu mutta video on jossain hukkateillä. Yritän saada sen myöhemmin esille.

Agirodussakin vietettiin yksi kokonainen viikonloppu heinäkuussa. Kisattiin Siirin kanssa kolme yksilökisaa ja lisäksi kisatiin kisaavien portugeesien joukkueessa, vesiskoottereissa. Mukana oli myös portugeesien möllijoukkue, portuspeedot. Oli oikein kiva viikonloppu Lappeenrannassa vaikkakin hellettä oli vähän liikaa. Kisaaminen 30 asteen helteessä oli aika rankkaa. Tässä tulee kisavideot agirodusta.

Perjantaina ehditiin vain hyppärille. Muuten ihan nappisuoritus mutta kaksi rimaa tuli alas.

Lauantain ensimmäinen agirata. Siiri ei pysähtynyt kunnolla A:n alastulolla ja siitä kaikki lähtikin menemään päin mäntyä. Tältä radalta HYL.

Lauantain toinen agirata. Toiseksi viimeiselle esteelle esti tehtiin puhdasta rataa mutta sitten tippui muurin palikka ja sen jälkeen (koska olin itse myöhässä) Siiri vielä ajautui viimeisen hypyn toiselle puolelle ja hyppäsi sen väärään suuntaan eli HYL tältäkin radalta.

Möllijoukkueessa kisasivat Picku, Beijo, Kaisla ja Friida.

Kisaavien joukkueessa kisasivat Friida, Siiri, Saaga ja Dana.

On Siirin kanssa harrastettu missikisojankin. Mökkeilyn lomassa ollaan käyty kolmessa näyttelyssä. Turkkia oli kasvatettu vasta 7 kuukautta mutta rohkeasti lähdettiin yrittämään eikä kukaan tuomareista ainakaan moittinut turkkia vaan päin vastoin. Ensimmäinen näyttely oli 6.8. Vesilahdella. Marja Talvitien arvion mukaan Siiri oli EH. Arvostelu oli seuraavanlainen: Aavistuksen matalaraajaisen vaikutelman tekevä. Hyväluustoinen, runkoinen ja päinen tyttö. Kovin etuasentoinen lapa ja pysty olkavarsi. Hyvät takakulmaukset ja häntä. Hyvä karva. Liikkuu edestä hieman löysästi.
Seuraavana päivänä 7.8. suuntasimme Salon näyttelyyn missä tuomarina oli Latvialainen Tina Sulce. Siellä Siiri olikin NUO ERI NUK1 SA PN1 ROP JA SERT. Narttuja oli kaikkiaan kolme. Nuorten luokassa oli Siirin sisko Penni ja kolmas narttu oli veteraani ja jo ennestään monen maan valio. Siirin arvostelu: Erittäin hyvän tyyppinen. Vahva luusto. Hieman pitkä lanne. Fiminiininen pää, vahva kallo. Lihaksisto saisi olla vahvempi? Hyvä ylälinja. Vapaa liike. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä turkki ja luonne.

Poseeraus palkintojen kera.

14.8. matkasimme kohti Turun Elonäyttelyä Gunnel Holmin arvioitavaksi. Narttuja oli kaksi, Siiri ja Siirin sisko Penni. Tuomari arvioi Siiriä seuraavasti: Hyvän tyyppinen nuorten luokan narttu jolla on hyvä pää ja hyvä purenta. Hyvä runko. Hieman liian vähän eturaajojen kulmauksia. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu hyvin. Tuloksena NUO ERI NUK1 SA PN1 VSP SERT. ROP:in vei upea Rico.
Kaksi vuotta tulee täyteen ensi viikolla ja sitten alkaa viimeisen sertin metsästys. Saapi nähdä miten kauan siinä menee. Kaksi esimmäistä tuli niin helposti ja nopeasti että viimeisen kanssa voi tehdä tiukkaa.

Posetus Turun palkintojen kanssa kotipihassa.

 Pojun 2-vuotis muistopäiväkin oli tällä viikolla 16.8.11
 Näin se aika vaan vierii. Hyviä muistoja ei onneksi aika ole pyyhkinyt pois.

Nämä ovat viimeiset kuvat mitä Pojusta on otettu. Kuvat on otettu elokuun alussa 2009 kun oltiin juuri noustu kakkosiin. Hieno poika, paras portugeesipoika ikinä.

Helatorstain kisailut

Helatorstaina 2.6. käytiin Ojangossa ottamassa kolme starttia. Ensimmäinen agirata keskeytettiin kun neiti alkoi varastamaan kontakteilta. Tämä on ihan uusi juttu, tähän asti kontaktit ovat olleet todella hyvät. Mutta näköjään Siiri käy nykyään kisoissa niin kuumana ettei malta tehdä kontakteja kunnolla. Tästä lähtien se on samantien ulos radalta jos Siiri alkaa temppuilemaan kontaktien kanssa.

Seuraavana oli hyppäri mikä oli muuten oikein sujuvaa menoa mutta rimoja roiskui oikein kunnolla. Alas tuli kolme rimaa ja muurin palikat.
Tulos 20vp aika -9,82.

Toisella agiradalla taas rimat lenteli.
kaksi rimaa tuli alas joten tulos 10 ajalla -15,06.
Ilman rimojen tiputuksia meno oli ihan hyvää, koiralla on vautia mutta oli silti kuulolla.

Nyt pidetään muutama viikko kisataukoa ja seuraavat kisat onkin vasta 30.6. Porvoossa.

Potilas Iitu-Piitu

Kaikki alkoi kolme viikkoa sitten kun Iitua kuivateltiin fyssarikäynnillä allaskävelyn jälkeen ja tuolloin päätä kuivatessa Iitu ulahti. Sen jälkeen Iitu vaikutti ihan normalilta kunnes lauantaina mökillä Iitun vointi huononi radikaalisti. Iitu rääkäisi kovaan ääneen vähän väliä ja oli muutenkin kivuliaan oloinen. Iltapäivällä Iitu jo huusi suoraa huutoa kun yritti nousta päästä ylös. Siinä vaiheessa lähdettiin ajamaan kaupunkiin päivystykseen. Tiesin että Aistissa on päivystys joten suunnattiin sinne. Päivystyksessä Iitua tutkittiin, väännettiin ja käännettiin mutta mitään selvää vaivaa ei löytynyt. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että vika vaikuttaisi olevan selän alueella. Iitulle määrättiin vain vahvaa kipulääkettä ja lepoa ja määräys varata aika jatkotutkimuksiin neurologille.

Alkuviikosta varasin ajan neurologille mutta saatiin aika vasta seuraavan viikon maanantaille. Käskivät pistää koiran häkkilepoon siksi aikaa ja jatkaa Tramalin syöttämistä. Veikkailivat siinä vaiheessa että saattaa olla välilevytyrästä kyse ja koira täytyy pitää täysin levossa. Jos tulee halvausoireita niin pitää viedä kiireenvilkkaa hoitoon. Viikko elettiin epätietoisuudessa ja kipujen jatkuessa ennen kuin päätiin neurologin luo Viikkin. Kun vihdoin päästiin tutkimuksiin niin lääkäri löysi kivun Iitun niskasta melko nopeasti.  Tämän jälkeen otettiin rötgenkuvat mistä näkyi rappeutunut nikama sekä tihentynyt nikamaväli mitkä antavat viitteitä välilevytyrästä.  Sen jälkeen tehtiin vielä magneettikuvaus missä varmistui että Iitun niskassa 5-6 nikaman kohdalla on välelevytyrä. Välilevytyrä saadaan usein koirillakin paranemaan häkkilevolla joten päätettiin jatkaa häkkieloa vielä seuraavat 2-3 viikkoa. Lisäksi Iitu sai kolmea eri kipulääkettä. Olo oli helpottunut kun kipujen syy selvisi ja tiedettiin miten sitä lähdetään hoitamaan.

Lepoa siis jatkettiin ja yhteensä kaksi viikkoa ehdittiin koittaa lepohoitoa kipulääkkeiden kera mutta Iitulla oli edelleen kovia kipuja. Se rääkäisi kovaan ääneen useita ketoja päivässä ja sai myös kipukohtauksia jolloin se vain vapisi ja tutisi ja oli todella kivuliaan oloinen. Olin sopinut soittoajan lääkärin kanssa ja kuullessaan Iitun tilanteen ei vaihtoehtoja enää ollut vaan Iitulle oli pakko sopia leikkausaika. Mikäli Iitun kipuoireet eivät olisi olleet niin voimakkaat, olisi lepohoitoa voitu hyvin vielä jatkaa sillä mitään halvausoireita Iitulla ei ollut. Mutta niin kovissa tuskissa ei koiraa voinut kauempaa pitää kun kipulääkkeistäkään ei ollut apua.

Niinpä Iitu leikattiin heti seuraavana päivänä eli tämän viikon tiistaina Viikin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Leikkaus oli ollut haastava niin lääkäri etukäteen kertoikin. Leikkaus tehdään kaulan kautta ja siellä olevat isot verisuonet ja niiden vuotaminen tekevät leikkauksesta vaikean. Pullistunut välilevymassa kuitenkin saatiin poistettua ja leikkaus oli onnistunut. Keskiviikkona kun hain Iitun kotiin, oli vastassa kuin uudelleen syntynyt koira vaikka isosta leikkauksesta oli mennyt vasta vuorokausi. Kovat kivut oli nyt poissa ja sen kyllä huomasi. Iitu oli hyväntuulinen ja pirteä, häntä heilui vimmatusti ja Iitu pystyi liikuttamaan päätä vapaasti.

Iitu on nyt ollut kotona pari päivää ja voi erittäin hyvin. Toivotaan että toipuminen sujuu hyvin eikä ongelmia tule. Kolmen viikon aikana saa käydä ulkona vain tarpeilla ja sen jälkeen aletaan pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa seuraavan muutaman viikon aikana. Ja jos kaikki menee hyvin, sen jälkeen voidaan taas elää normaalia elämää.

Riksun kisat

Eilen käytiin pyörähtämässä Riksun kisoissa. Tällä kertaa Anne Viitasen agi- ja hyppyradat suorittamassa. Agiradalta tuli 5 ja hyppäriltä hylly. Agiradan vitonen tuli kepeiltä missä Siiri jätti viimeisen välin pujottelematta. Aivan sama keppivirhe toistui myös hyppärillä joka tosin sitten hyllytettiin toiseksi viimeisellä esteellä kun Siiri porhalsi väärään päähän putkea. Hyvä etten kompastunut koiraan kun se viime hetkellä ryntäsi ohitseni putken väärään päähän. Mutta keppiongelma meille on siis päässyt salakavalasti kehittymään ja sitä pitää nyt reenata. Heti tänään kun on vapaatreenit. Kisoissa tein todella tyhmästi kun aloin korjaamaan vain väärin mennyttä väliä ja Siiri meni siitä ihan hämilleen. En ole koskaan treeneissä korjannut pelkästään väärin mennyttä väliä vaan virheen tultua ollaan otettu kepit alusta asti uudelleen. Ja niin olisi pitänyt kisoissakin tehdä. Ekalla radalla aloitettiinkin alusta sen jälkeen kun pelkkä viimeisen välin korjaus ei onnistunut millään.
Ja laitetaanpas taas mokailuvideot esille. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsen laittamaan nollaratojakin nähtäväksi.

Epiksissä

Ojangon Tehis Cup starttasi tänään ja lähdettiin Siiri hiirulaisen kanssa testaamaan kisakuntoa epävirallisesti. Otettiin yksi startti mölliradalla ja yksi startti kisaavien radalla. Kummaltakin radalta otettiin hylly.
Laitan nyt videotkin esille vaikka ei näissä mitään ylpeiltävää ole, aikamoista sähläystä. Tosin hyviäkin pätkiä on mukana.
Mölliradalla meni pieleen puomin jälkeinen takaakierto jonka itse mokasin huonolla ohjauksella. Toinen moka tuli A:n jälkeen missä Siiri tuli hypyn ohi. Ei mitään havaintoa miksi. Muuten hyvä rata.

Kisaavien radalla Siiri tuli ensimmäisen putken jälkeisen hypyn ohi. Jälleen oma ohjausmoka. Seuraava virhe tuli kun piti mennä puomille ja Siiri bongasikin sen sijaan putken. Taas otan syyt niskoilleni. Loppuradasta sählättiin kepeillä oikein kunnolla. Siirillä on ollut hirmu varmat kepit mutta viime aikoina niillä on alkanut tulemaan virheitä. Täytyy siis ottaa treenilistalle. Tällä kisaavien radalla radalla olen erityisen tyytyväinen hyvin onnistuneisiin takaakiertoihin sekä takaaleikkaukseen ennen A:ta olevalla hypyllä. Myös kontaktit toimi hyvin kummallakin radalla. Ja vauhtiakin oli ihan mukavasti vaikka Siiri on ollut juoksujen hälkeen aika vaisu. Tänäänkin kisapaikalla se vaan möllötti tympääntyneen oloisena ja laahusti kuin vanhus perässä kun liikuttiin paikasta toiseen. Mutta onneksi radalle saatiin vähän intoa mukaan. Huomenna mennään Riihimäelle ihan oikeisiin kisoihin. Siitä kirjoittelen sitten myöhemmin.

Pikaraportti ekoista kisoista

Siiri täytti maagiset 18kk 25.2. ja heti 27.2. sunnuntaina suunnattiin ekoihin kisoihin Hyvinkäälle. Lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset sillä Siiri oli vasta pari päivää ennen kisoja mennyt ensimmäistä kertaa maxikorkuisia esteitä treeneissä. Silloinkin raaskin nostaa rimat vain 55 cm:iin. Lisäksi meillä oli alla kolmen viikon treenitauko oman sairastelun vuoksi. Mutta pitihän sitä heti mennä kokeilemaan kun kisaikä tuli täyteen. Rata oli hyppäri jossa rimat oli 60 sentissä ja rata oli muutenkin vaikea. Tiukkoja käännöksiä, vaikea keppikulma, kaikki putket ns. "väärään päähän" ja niin edelleen. Jännittikin vielä aika paljon kaiken lisäksi. Hyllyhän sieltä napsahti niin kuin oli odotettavissakin. Rata meni kaikinpuolin aika sähläämiseksi ja virheitä tuli monessa meille varmassa asiassa. Suurimman osan mokista otan omalle kontolleni mutta kyllä Siirikin jotain mokaili. Mutta intoa ja vauhtia radasta ei ainakaan puuttunut ja se on pääasia. Tuloksia tulee sitten joskus jos tulee. Pari päivää kisojen jälkeen Siiri sloittikin juoksut eli ollaan taas muutama viikko tauolla. Juoksujen jälkeen lähdetään taas treenaamaan ja kisaamaan uudella innolla.

Alla ratapiirros

Päivitystä

Miten tämä blogin kirjoittaminen tuntuu nykyään niin ylivoimaiselta. Tuntuu ettei vaan ole aikaa ja energiaa päivittää kuulumisia.

Aloitetaan nyt Iitun kuulumisista.
Iitun polven revennyt eturistiside leikattiin 12.1. Kohta viisi viikkoa on jo siitäkin vierähtänyt. Iitun toipuminen on sujunut odotusten mukaisesti ja nyt voidaan jo tehdä 15-20 min rauhallisia kävelyitä kolme kertaa päivässä. Tosin kovat pakkaset ovat aiheuttaneet pientä takapakkia ulkoiluun. Fysioterapia aloitettiin heti leikkausta seuraavalla viikolla ja ollaan käyty hoidossa viikoittain. Fyssarin ohjeiden mukaan ollaan myös jumpattu ahkerasti kotona. Välillä on pientä ontumista mutta pääosin jalka toimii hyvin. Haastavinta on ollut estää Iitua hyppimästä sohville ja tuoleille, Iitu kun on sitä mieltä että jalalla hyppää vaikka minne korkeuksiin eikä tunnu missän. Tällä hetkellä Iitu asustelee päivät ja yöt keittiössä missä se ei pääse hyppimään ja sitten illalla koirarouva nostetaan sohvalle pötköttelemään meidän seuraksi. Onneksi Iitun pääkoppa on kestänyt ihan hyvin tätä tylsää elämää eikä se ole alkanut hyppimään seinille. Ja onneksi tässä mennään koko ajan kohti aktiivisempaa elämää. Kahden viikon päästä on kontrolliröntgen ja sitten nähdään miten jalka on luutunut. Jos kaikki näyttää hyvältä, voidaan aloittaa rankemmat kuntoutusjumpat eikä sohvalle hyppimisiä tarvitse enää vahtia ja Iitu pääsee pois "vankityrmästään".

Siiri on ollut aksatauolla viimeiset kaksi viikkoa kun emäntä on ollut kipeänä. Viikon verran tuli maattua sängyn pohjalla kovassa kuumeessa mutta nyt on jo parempi vointi. Treenikunnossa en tosin ole vieläkään joten tämä viikko pidetään vielä taukoa. Ihanan rauhallinen Siiri kuitenkin on ollut kotosalla vaikka tekemistä on ollut normaalia vähemmän. Mahtavaa kun on tilanteisiin sopeutuvainen koira. Siiri täyttää ensi viikon perjantaina 25.2. maagiset 18 kuukautta eli tulee kisaikään. Hyvinkäällä on 27.2. ykkösluokille yksi hyppäri ja olin vähän suunnitellut että mennään sinne kokeilemaan. Mutta nyt kun tulee kolmen viikon treenitauko alle niin täytyy harkita uudelleen. Ollaan vasta kaksissa viime treeneissä nostettu rimat 50 cm:iin joten senkin suhteen tulee vähän kiire. Mielellään olisin treenannut jonkun aikaa edes matalimmilla maksiesteillä ennen kun lähdetään kisaamaan. Vielä pari päivää aikaa harkita ennen kuin ilmoaika menee umpeen.
Olen myös kovasti odotellut Siirille juoksuja, viimeisestä juoksusta kun on jo yli 7kk aikaa. Senkin takia odotan kisailmon kanssa viimetippaan.

Siiri alkaa olemaan aikamoinen ransu karvakuontalo röllipeikko ja olisi kovasti trimmin tarpeessa. Taidan kuitenkin odottaa että paukkupakkaset helpottavat ennen kun otan trimmerin kauniiseen käteeni. Pylly ja kuonokarvat ainakin saavat kyytiä. Voipi olla etten vielä näin talvella viitsi koko koiraa ajalla. Ja täytyy nyt muutenki katsella että alanko kasvattamaan neidille kunnon turkkia vai minkälaisella lookilla mennään. Sormet syyhyää jo päästä ajelemaan villapöksyt huitsin nevadaan.

Taas uiskentelemassa

Oltiin eilen taas tyttöjen kanssa uimassa Hyvinkäällä. Tällä kertaa oltiin isolla porukalla, 10 portugeesia, 3 perroa, 1 staffi ja 1 bichoni kokoontuivat uimaan kolmeen peräkkäiseen vuoroon. Oli todella mukava reissu. Kolmen viikon päästä lähdetään kutakuinkin samalla kokoonpanolla uudelleen. Iitu tosin ei pääse koska sen jalka leikataan ensi keskiviikkona ja sen jälkeen ei vähään aikaan päästä mihinkään rientoihin vaan vietetään rauhallista eloa ja kuntoutetaan jalkaa. Toivottavasti Siiri ei aloita juoksuja jotta päästään sen kanssa mukaan uintireissuun.
Alla kuvat tytöistä uimalassa. Kuvat ottanut Piatta Salo.

Siirin tyylinäyte. Näin sinne veteen mennään. Kuva: Piatta Salo

Iitu tuo vauhdilla lelua uudelleen heitettäväksi. Kuva: Piatta Salo

Kuvia Messarista

Muutama kuva Messarista. Kuvat ottanut Laura.

Uusi vuosi, uusi blogi

Siiri vielä turkissaan...

... suussaan joulupukin tuoma lisko

Siirin uusi look

Vaihtelun vuoksi päätin aloittaa tytöille uuden blogin. Meidän kuulumisia voi siis jatkossa lueskella täältä.
Kuten kuvista näkee niin Siiri on saanut uuden lookin kun hermot meni ja turkki lähti. Aika oudolta neiti näytti alkuun mutta nyt on jo silmä tottunut. Suloinen otushan tuo on karvoilla tai ilman.

Iitun kanssa käytiin uudemman kerran eläinlääkärillä ihmettelemässä miksi lievä nivelrikko oireilee niin kovasti. Iitu ontuu rauhallistenkin hihnalenkkien jälkeen eikä varaa paikallaan seistessä painoa lainkaan jalalle. Lihaksetkin on surkasuneet jalasta täysin. Kävi ilmi että Iitun polvesta on eturistiside hajalla ja se joudutaan hoitamaan leikkaamalla. Ei huvittaisi leikkaukset ja pitkä kuntoutusjakso mutta minkäs teet. Täytyy vain toivoa että sillä Iitun jalka saadaan parempaan kuntoon.

Muutaman päivä sitten käytiin typyköiden kanssa uimassa Hyvinkäällä. Koirat olivat lähes seitsämännessä taivaassa päästessään lutraamaan veteen ja uivat koko puolituntisen ilman taukoja. Ja melkein väkisin sain raahata ne sieltä pois kun olivat vaan jatkaneet uimista. Ensi lauantaina mennään uudelleen portugeesiporukalla ja mukaan lähtee myös wannabe portugeesi Iitu.