Hyvästi juoksut ja valeraskaudet

Nyt voimme viimein unohtaa murheet juoksuista ja varsinkin kamalista valeraskauksista. Siiri steriloitiin nimittäin tiistaina. Leikkaus tehtiin eläinsairaala Aistissa tähystysmenetelmällä. Vaikka tähystysleikkaus on kallis niin olen todella tyytyväinen että valitsin sen ja voin lämpimästi suositella kaikille. Siiri oli jo leikkauspäivänä kotiin haettaessa ihan normaali oma itsensä. Toki se oli nukutuksen jäljiltä hieman väsynyt mutta muuten se oli täysin kunnossa. Käveli ja touhusi kotona, hyppäsi sohvalle, ruoka maistui ja käytiin pienellä iltakävelylläkin. Mistään ei huomannut että Siiri oli juuri ollut leikkauksessa. Iituhan leikattiin muutamia vuosia sitten perinteisellä avoleikkauksella ja se oli seuraavaan päivään asti aivan taju kankaalla ja sillä oli selvästi myös kipuja vaikka saikin kipulääkkeitä. Pari seuraavaa päivää Iitu oli selvästi normaalia vaisumpi mutta sitten alkoi olemaan jo oma itsensä. Myös tikattu haava alkoi punottamaan ja Iitu joutui syömään antibioottikuurin siihen. Sairaslomaa määrättiin muutamia viikkoja leikkauksen jälkeen. Siirillähän ei ole tikkejä lainkaan vaan pikkuruiset haavat on liimattu kiinni. Tähystyksellähän poistetaan vain munasarjat ja kohtu jätetään. Kohtu sitten surkastuu itsestään hormonitoiminnan lakattua. Ja lääkärin mukaan ainoastaan leikkauspäivä ja sitä seuraava päivä pitää levätä anestesian takia mutta sen jälkeen saa tehdä mitä vaan eli sairaslomaa esim. harrastuksista ei tarvitse pitää. Uimaan tosin saa mennä haavan takia vasta viikon päästä. Itse aion kyllä varmuuden vuoksi pitää vähän pidemmän "sairasloman" vaikka lääkärin mukaan ei tarvitsisikaan. Mutta siis pointtina että toipuminen on ihan supernopeaa verrattuna perinteiseen leikkaukseen eikä koiran tarvitse kärsiä kivuista. En voisi olla tyytyväisempi.

Tällainen minhaava tulee tähystyksestä. Tai siis tuossahan on itseasiassa kaksi pientä haavaa peräkkäin.

 

 Iitu hymytyttö nautiskelee

Kesätukka

Trimmasin Siirille viimein kesätukan. Olihan turkki jo kasvanutkin yli 7 kuukautta ja oli jo aika pitkä. Siiri oli jo ihan oikean portugeesin näköinen. Mutta kuumahan tuossa pehkossa tuli ja takkuunkin se alkoi mennä joten surautin neidille vilpoisan ja helpon nakun.

Ennen ja jälkeen kuvat

Loman viettoa

Torstaina alkoi talviloma, ihanaa. Samaisena iltana kävimme Siirin kanssa tarkistuskäynnillä Kaiperlalla. Siiri oli paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi mutta joitain jumeja löytyi vielä. Niitä sitten hoidettiin kuntoon. Seuraavan kerran on tarve mennä vasta puolen vuoden päästä.

Lauantaina ennen mökille lähtöä olin toko kokeessa töissä. Ihan mukava homma oli liikkeenohjaajan apulaisena, sai samalla seurata läheltä koirakoiden suorituksia. Ja niitä oli laidasta laitaan. Kokeen jälkeen lähdettiin maalle viettämään lomaa ja siellä viihdyttiin keskiviikkoon asti. Sää oli aivan ihana joka päivä joten ulkoiltua tuli ihan kunnolla. Pihastakin löytyi onneksi sen verran jäätöntä maata että saatiin treenattuakin vähän. Ruutua tuli tehtyä sekä tunnarin alkeita omaa piilottamalla. Siirillä on kyllä pirun tarkka nenä ja kova into etsiä. Hyvä niin :)

Nyt on vielä loppuviikko aikaa nauttia lomailusta. Sunnuntaina mennään Siirin kanssa Pia Miettisen toko koulutukseen Purinalle.

Osteopatiaa ja synttäreitä

Siiri kävi muutama viikko sitten osteopaatti Maaria Kaiperlan hoidossa. Siellä ilmeni että Siirin lantio vinossa ja myös jumeja ja nikamalukkoja löytyi sieltä täältä. Muutama päivä hoidon jälkeen Siiri piristyi ihan valtavasti, siitä kuoriutui kuin uusi koira. Koko alkuvuoden ajan vaivannut alakuloisuus on tipotiessään ja Siiri on taas pirteä ja leikkisä koira. Jumien lisäksi Siiriä on vaivannut juoksujen jälkeinen masennut ja osteopatiahan auttaa monilla myös valeraskausoireisiin. Vaikea sanoa mihin kaikkeen hoito auttoi sillä osteopatia hoitaa koiraa niin kokonaisvaltaisesti. Pääasia on kuitenkin se että Siiri on taas oma itsensä. Maarialle mennään taas ensi viikolla ja katsotaan mikä on kropan kunto.

Iitu pieni pesusieni täytti eilen 9 vuotta. Kovin pirteä ja hyväkuntoinen hän on edelleen, ei uskoisi millään että niinkin monta vuotta on jo mittarissa. Synttäripäivänä käytiin kahden tunnin metsälenkillä ihanassa auringon paisteessa. Ja tänään Iitu sai myöhästyneenä syntymäpäiväherkkuna naudan nilkan. Ja Siiri tietysti rouskutti samaa herkkua.

Iitu 9v.

Kovasti ollaan kulutettu Hyvinkään uimalan sarjakorttia tänä talvena ja koirat ovat tykänneet. Tässä meidän himouimarijengi.

Siiri, Iitu, Grimma, Kipsu ja Prime

Emäntä ei heitä lelua veteen tarpeeksi ripeästi ja Siiri sanoo painavan sanan.

Pitkästä aikaa

Blogi on elänyt hiljaiseloa viimeiset pari kuukautta. Päivitettävää olisi ollut mutta vasta nyt tekee mieli kirjoitella viime ajan tapahtumista. Siirin ja minun elämään on tullut iso muutos. Olemme lopettaneet agilityn.
Siirin jalat kipeytyivät joulukuun alussa. Se ei enää halunnut juosta pallon perään ja sillä oli vaikeuksia hypätä autoon ja sohvalle. Ontumista ei kuitenkaan ollut. Oireet helpottivat muutaman päivän sisällä mutta varasin silti ajan ortopedi Pauli Keräselle kenestä olen kuullut paljon hyvää ja ketä monet harrastuskoirien omistajat käyttävät. Perusteellisen tutkimisen ja röntgenkuvien jälkeen saimme diagnoosin: lonkkien löysyydestä johtuva nivelpussin tulehdus. Hoitona tulehduskipulääkekuuri ja neuvona harrastaa jatkossa monipuolista liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseksi mutta kovia iskuja niveliin tulisi välttää. Suureksi onneksi kuvat näyttivät että nivelrikkomuutoksia ei ole tullut.
Lisäksi meille suositeltiin fysioterapiaa sillä Siirin etukroppa oli kuulemma kovin jumissa ja fyssarilta voisimme myös saada hyviä ohjeita lonkkia tukevaan lihaskuntoharjoitteluun. 

En tiedä aiheutuiko lonkkien kipeytyminen agilitystä tai siitä että meillä oli kaikenkaikkiaan todella aktiivinen viikko takana vai jostain ihan muusta. Tai sitten näiden kaikkien yhteissummasta. Mutta joka tapauksessa päätös oli selvä, agility on pakko lopettaa. En halua enää ottaa turhia riskejä sen suhteen. Todella harmillista luopua rakkaasta yhteisestä harrastuksesta varsinkin kun Siiri rakastaa agilitya ihan yli kaiken. Mutta tärkeämpää on kuitenkin se ettei Siirille aiheudu turhia kipuja mitä agility saattaisi sille aiheuttaa ja että se saa elää normaalia koiranelämää ilman suurempia rajoitteita.

Siirin oireet katosivat nopeasti levon ja lääkkeiden ansiosta eikä se tällä hetkellä oireile mitenkään. Ollaan käyty fyssarilla hoidattamassa Siirin jumeja ja ne onkin saatu hyvin auki. Saatiin myös kotiin  venytysohjeita sekä jumppaohjeita joilla vahvistamme Siirin lonkkia tukevia syviä lihaksia. Ollaan jumpattu ja venytelty ahkerasti kuukauden verran ja fyssarin mukaan Siirin jumit ovat helpottaneet ja syvät lihakset kehityneet mukavasti. Nyt saatiin taas uusia jumppatehtäviä joita aletaan tekemään. Lisäksi ollaan menossa osteopaatti Maaria Kaiperlalle kahden viikon päästä.

Ja ei tämä sairaskertomus tähän lopu. Siiri sai lyhyen huimauskohtauksen muutama kuukausi sitten ja tästä syystä Siiriltä otettiin verikokeet jalkatutkimuksen yhteydessä. Niistä ilmeni yllätykseksi että Siirin haima-arvot olivat koholla ja myös maksa-arvot hieman. Sitä ei kukaan pysty sanomaan onko huimauksella ja kohonneilla arvoilla mitään tekemistä toistensa kanssa mutta tällainen poikkeama sieltä kuitenkin löytyi ja ortopedi suositteli varaamaan ajan sisätautilääkärille. Parin viikon päästä sitten marssimme uudelleen lääkäriin ja otettiin tarkempia testejä. Edelleen jokin yksittäinen haima-arvo oli koholla ja varuiksi tehtiin haimatulehdustesti mikä oli kuitenkin negatiivinen. Muut arvot olivat kunnossa joten mitään akuuttia siellä ei pitäisi olla. Eikä Siirillä myöskään ole haimatulehdukseen liittyviä oireita kuten oksentamista ja ripulointia. Hoitona on nyt mahdollisimman vähärasvainen ruokavalio, mikä usein auttaa haimavaivoissa. Kokeilemme siis sitä ja katsomme vielä jossain vaiheessa onko arvoihin tullut muutoksia vai jääkö kohonneet arvot mysteeriksi.

Pari viikkoa sitten Siiri meni kovin väsyneeksi ja oksensi päivän mittaan moneen kertaan. Epäiltiin vuoronperään kohtutulehdusta ja haimaa mutta eipä onneksi ollut niistä kyse vaan ilmeisesti jostain tarttuvasta vatsataudista sillä kohta sai Iitu saman taudin. Kummallakin tauti alkoi oksentamisella ja jatkui ripulilla. Ja että osasi olla sitkeä tauti, meni reilusti yli viikko ennen kun tyttöjen vatsat toimivat jälleen normaalisti. Mutta nyt sekin tauti on onneksi selätetty. Tällä hetkellä Siiri ei pode enää muuta kuin valaraskautta joulukuisen juoksun jälkeen. Siiri rauhoittui kovasti jo ennen juoksua ja juoksu olikin normaalia voimakkaampi ja pidempi ja kesti melkein neljä viikkoa. Ja valeraskauskin näyttäisi olevan aika kova. Neiti innostuu kovasti tokon treenaamisesta, leikkimisestä, kepin heitosta jne. mutta lenkillä laahustaa haluttomana ja on muutenkin kovin rauhallinen. Ja muut koirat on ihan ällöjä, varsinkin pojat. Sama juttu joka juoksun jälkeen. Jospa keväällä saisi aikaiseksi hoitaa sen sterkkauksen niin pääsisi näistä mielialan vaihteluista.

Agin jäätyä pois, on toko on siis nykyisin meidän pääharrastus. Senkin suhteen kävi huono tuuri eikä me saatu paikkaa tammi-huhtíkuun ryhmistä koska hakijoita oli niin paljon. Meillä ei siis ole tällä hetkellä mitään ohjattua harrastusta. Kovasti toivon että toukokuussa alkavaan ryhmään saataisiin paikka. Alkuvuoden olen haeskellut omaa kadonnutta motivaatiota tokon suhteen ja antanut Siirin toipua kunnolla. Olen myös lueskellut tavoitteena täysi 10 kirjaa ja imenyt tietoa miten ylempien luokkien liikkeitä kannattaisi treenata. Ne kun on minulle täysin vieraita. Mutta niitä pitää tässä vähitellen alkaa reenaamaan :) Sitä ei tiedä päästäänkö me koskaan sinne ylempiin luokkiin mutta on se kivaa vaihtelua treenata niitäkin liikkeitä.

Ylihuomenna mennään taas uimaan Hyvinkäälle, kivaa. Ollaan käyty noin neljän viikon välein pulikoimassa ja neidot ovat kerta toisensa jälkeen yhtä innoissaan. Puoli tuntia ei tunnu millään riittävän niille vaan saan aina vuoron päätteeksi väkisin raahata ne pois altaalta  :) Hyvä vaan että tykkäävät.

Tästä postauksesta tulikin aikamoinen sairaskertomus. Mutta mitäs sitä kaunistelemaan, tällaista meille on viimeisen parin kolmen kuukauden sisällä tapahtunut. Mutta eiköhän se siitä taas iloksi muutu.