Paino putoaa

Meidät tytsyt ovat olleet laihiksella. Iitu jo vuoden verran ja Siiri puolisen vuotta. Ja tuloksia on tullut kummalekin. Iitun painonpudotuksessa on ollut haastata sillä jalka ja niskaleikkauksien jälkeen se on joutunut olemaan todella pienellä liikunnalla. Nythän Iitu on pystynyt liikkumaan normaalisti jo useita kuukausia mikä on helpottanut painonhallintaa todella paljon. Iitu painaa tällä hetkellä 20 kiloa eli siltä on tippunut viimeisen vuoden aikana 2,5 kiloa pois. Nyt se on niin napakassa kunnossa että oksat pois. Yhtään lisää ei tarvitse tiputtaa vaan nyt vain pidetään tämä paino. Siiriltäkin on lähtenyt pois 1,5 kiloa ja se painaa nyt 18,5 kg. Siiriltä voisi vielä nipistää pois sen puoli kiloa, uskoisin että 18 kg olisi sille ihan passeli paino. Siirin laihutta tai lihavuutta on vain kauhean vaikea arvioida kun sillä on niin iso ja löysä nahka. Tuntuu että sillä hyllyy aina jotain ylimääräistä kylkien päällä :). Kauhulla jo ajattelen Siirin sterilaation jälkeistä elämää. Se syö jo nyt tosi pieniä annoksia ja sterkkauksen jälkeen pitäisi vielä reilusti pienentää ruokamäärää. No, sitä mietitään sitten kun se on ajankohtaista.

KKK-kisat

Käytiin sunnuntaina kisaamassa kolme starttia Kirkkonummen kennelkerhon kisoissa Masalan lämpimässä kuplahallissa. Tultiin kisoihin suoraan mökiltä ja ajokeli oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Matka kesti ikuisuuden ja auto jäi reissun aikana jumiin moneen kertaan. No, hengissä selvittiin kuitenkin kisoihin ja sieltä vielä kotiin. Oman jännityksen sai aikaan kuplahallin katon painuminen lumen painosta. Kun vielä yksi startti oli jäljellä, tuli kuulutus että nyt vedetään kisat vaudilla läpi että päästään nopeasti pois ja lupasivat antaa lahjakortin jos ei uskalla jäädä viimeiselle radalle. Päätettiin jäädä tekemään vielä viimeinen rata mutta kieltämättä pieni paniikki oli päällä ja kattoa tuli vilkuiltua vähän väliä. Mukavasti se katto olikin lurpallaan juuri radan yläpuolelta, hyi olkoon. Näitä kuplahallejahan on romahdellut lumen painosta ennenkin joten pikkasen pisti puntin tutisemaan. Mutta elävänä selvittiin ulos hallista :)

Ensimmäinen rata hyllytettiin heti toisella esteellä kun Siiri jätti renkaan tekemättä ja ehti jo seuraavalle hypylle. Radalla tuli myös yksi rima alas joten nollaa ei olisi tullut kuitenkaan. Ja vielä lopussa Siiri juoksi viimeisen esteen ohi. Sitä en viitsinyt edes alkaa korjaamaan. Koska hylly tuli heti alussa niin otin hyödyn irti ja seisotin Siiriä kontakteilla aika pitkään ja muutenkin joissain kohdin otin pientä riskiä normaalia enemmän.

Toinen rata oli myöskin agirata. Tällä radalla asiat meni nappiin ja tehtiin nolla. Meidän eka nolla kakkosista, jee!
Jostain syystä moni koira teki tällä radalla lentokeinun joten käskytin Siiriä keinulla aika voimakkaasti. Annoin tyhmyyksissäni ota käskyn heti kun Siirin etutassut osui keinulle ja se saa Siirin aina tekemään keinun hitaasti. Ja olihan siinä muitakin kohtia mitä olisi voinut tehdä vielä paremmin. Mutta nolla mikä nolla. Erityisen tyytyväinen olen A:n jälkeiseen ohjaukseen koska sain ajoitettua valssin niin että Siirin hyppy ei valunut vaan se meni mielestäni aika optimaalista linjaa pitkin. Ihanneaika oli 45 sek ja meidän aika oli -8,05 ja sijoitus 2. Voittaneen aika oli -8,70 eli aika lähellä oltiin.

Kolmas rata oli hyppäri. Otin Siiriä vastaan kahden hypyn takaa rintamasuunta kutakuinkin Siiriä päin. Tällaisella ohjauksella Siiri yleensä tiputtaa riman ja niin se teki nytkin. Heti ensimmäinen rima tuli alas ja sitten tuli alas vielä kolmannen hypyn rima. Sitten meni ohjauskuviotkin ihan läskiksi ja käännökset venyi. Keppien jälkeinen kuvio ei myöskään mennyt kovin sujuvasti kun aloin ohjaamaan ihan päin peetä. Eli tuloksena 10. Ihanneaika oli 39 sek ja meidän aika -3,29.  

Mutta kivat kisat oli ja olen tyytyväinen että saatiin vihdoin nolla. Monta kertaa se on ollut niin lähellä. Ensi lauantaina kisataan Ojangon hallilla. Luvassa olisi Savikon Sepon agi ja hyppäri radat.

Tiistaitreenit

Viime ja tämän viikon ohjatut treenit on menneet jotenkin penkin alle. Tai siis ollaan kyllä saatu radat tehtyä ihan ok mutta silti on jäänyt sellainen olo ettei me osata yhtään mitään. Kun se ei riitä että saan Siirin menemään esteet oikeassa järjestyksessä ja saadaan rata vedettyä läpi. Kun sen pitäisi mennä sujuvasti, nopeasti ja tiukasti. Ja se ei mene. Ja sitten kun vielä katsoo kun ryhmän muut 3-luokan koirakot menevät niin hienosti ja kääntyvät kuin kuminauhat niin iskee epätoivo. Siiri on kuin rautakanki niihin verrattuna. Mutta parhaansa se pieni aina tekee ja into on kova. Eikä omassa ohjauksessanikaan ole aina kehumista. Mutta kait ne treenit taas jossain vaiheessa tuntuu onnistuneeltakin. Jos mietin asiaa positiiviselta kannalta niin ollaan kyllä kehitytty tämän talven aikana ihan huimasti kiitos Timon ja Nina treenien. Useinmiten treeneistä on jäänyt todella hyvä mieli ja onnistumisen tunne.

Viikon takainen Timon rata oli tällainen:

Rannikko 7.2.2012

Ja eilinen Ninan rata:

Manner 14.2.2012

Muruset :)

Ojangosta HYL ja vaihteeksi myös tulos

Kisaputki jatkuu ja tänään kirmailtiin kaksi agirataa Ojangon hallilla.

Ensimmäisellä radalla Siiri pieni sikapossu karkasi lähdöstä. Onneksi yksi tuttu oli radalla töissä ja huusi että nyt se tulee jo. Alussa ei onneksi ollut ihmeempiä kommervenkkejä joten karkaaminen ei aiheuttanut virheitä. Pohdin rataantutustumisessa pitkään että vienkö Siirin kepeille valssaamalla vai takaaleikaten. Päädyin takaaleikkauseen koska siitä meillä on enemmän kokemusta. No niinhän siinä kävi että Siiri bongasikin toisessa suunnassa olevan hypyn kun piti mennä kepeille. Valssaamalla olisin todennäköisesti saanut Siirin kääntymään oikeaan suuntaan paremmin. Jälkiviisaus on paras viisaus. A:lla Siiri teki hienon kontaktin mutta lähti pois ilman lupaa ja sen takia loppurata meni niin kuin meni. Muuten rata meni kivasti oli kovin sujuvan tuntuinen.

Toiselle radalle mennessä varmistelin että Siiri pysyy lähdössä ja niin se myös pysyi. Kepeille mennessä tuli ensimmäinen virhe kun Siiri meni väärästä välistä sisään. Todennäköisesti aiheutin sen omalla ohjaamisellani. Toinen virhe tuli kun sijoittauduin väärin A.ta edeltävälle hypylle eikä Siiri saanut hyvää linjaa hypylle ja rima tuli alas. A.n kontaktilla annoin varuiksi ota käskyn kahteen kertaan että Siiri varmasti pysyy siellä kunnes saa luvan lähetä ja hienosti se toimikin. Vaikka yksi käsky pitäisi kyllä riittää!!! Tältä radalta tuloksena siis 10 ja aikakin jäi miinukselle reilut 7 sekuntia vaikka keppien korjaamiseen tuhraantui aikaa. Oikein hyvä fiilis jäi tästä radasta ja itseäni voin syyttää niistä kahdesta virheestä mitä tuli. Siiri oli hieno.

Nollien metsästys siis jatkuu taas parin viikon päästä. Ensi viikonloppu meneekin oman seuran kisoissa töissä ja siellä en aio itse kisata. Huomenna aamupäivällä jos ei ole ihan kaamea pakkanen niin mennään porugeesiporukassa koirametsään ulkoilemaan. Toivotaan että miinuslukemat on siedettävät ja päästään metsään  kamujen kanssa. Ja Iitu tulee myös mukaan, hyvin vatetettuna tietenkin.

Iitusta puheenollen sairaskertomus jakuu. Iitu on toipunut hampaiden poistosta hienosti ja sen suhteen kaik ok. Mutta hampaiden poiston yhteydessä lääkäri kiinnitti huomiota Iitun hitaaseen pulssiin jo hereillä ollessa. Ja nukutuksessa verenpaine ei ollut meinannut pysyä tarpeeksi korkealla. Lääkäri suositteli silloin että Iitulta otettaisiin kilpirauhasarvot koska kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa tuota epänormaalin hidasta pulssia. Tällä viikolla tuli ilmoitus että Iitu on rajatapaus eli kilppariarvot ovat normaalin alarajalla ja että pitäisi tehdä kontrollitesti kahden kuukauden kuluttua. Eli toistaiseksi ei toimenpiteitä mutta pitää seurata tilannetta.