sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pitkästä aikaa

Blogi on elänyt hiljaiseloa viimeiset pari kuukautta. Päivitettävää olisi ollut mutta vasta nyt tekee mieli kirjoitella viime ajan tapahtumista. Siirin ja minun elämään on tullut iso muutos. Olemme lopettaneet agilityn.
Siirin jalat kipeytyivät joulukuun alussa. Se ei enää halunnut juosta pallon perään ja sillä oli vaikeuksia hypätä autoon ja sohvalle. Ontumista ei kuitenkaan ollut. Oireet helpottivat muutaman päivän sisällä mutta varasin silti ajan ortopedi Pauli Keräselle kenestä olen kuullut paljon hyvää ja ketä monet harrastuskoirien omistajat käyttävät. Perusteellisen tutkimisen ja röntgenkuvien jälkeen saimme diagnoosin: lonkkien löysyydestä johtuva nivelpussin tulehdus. Hoitona tulehduskipulääkekuuri ja neuvona harrastaa jatkossa monipuolista liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseksi mutta kovia iskuja niveliin tulisi välttää. Suureksi onneksi kuvat näyttivät että nivelrikkomuutoksia ei ole tullut.
Lisäksi meille suositeltiin fysioterapiaa sillä Siirin etukroppa oli kuulemma kovin jumissa ja fyssarilta voisimme myös saada hyviä ohjeita lonkkia tukevaan lihaskuntoharjoitteluun. 

En tiedä aiheutuiko lonkkien kipeytyminen agilitystä tai siitä että meillä oli kaikenkaikkiaan todella aktiivinen viikko takana vai jostain ihan muusta. Tai sitten näiden kaikkien yhteissummasta. Mutta joka tapauksessa päätös oli selvä, agility on pakko lopettaa. En halua enää ottaa turhia riskejä sen suhteen. Todella harmillista luopua rakkaasta yhteisestä harrastuksesta varsinkin kun Siiri rakastaa agilitya ihan yli kaiken. Mutta tärkeämpää on kuitenkin se ettei Siirille aiheudu turhia kipuja mitä agility saattaisi sille aiheuttaa ja että se saa elää normaalia koiranelämää ilman suurempia rajoitteita.

Siirin oireet katosivat nopeasti levon ja lääkkeiden ansiosta eikä se tällä hetkellä oireile mitenkään. Ollaan käyty fyssarilla hoidattamassa Siirin jumeja ja ne onkin saatu hyvin auki. Saatiin myös kotiin  venytysohjeita sekä jumppaohjeita joilla vahvistamme Siirin lonkkia tukevia syviä lihaksia. Ollaan jumpattu ja venytelty ahkerasti kuukauden verran ja fyssarin mukaan Siirin jumit ovat helpottaneet ja syvät lihakset kehityneet mukavasti. Nyt saatiin taas uusia jumppatehtäviä joita aletaan tekemään. Lisäksi ollaan menossa osteopaatti Maaria Kaiperlalle kahden viikon päästä.

Ja ei tämä sairaskertomus tähän lopu. Siiri sai lyhyen huimauskohtauksen muutama kuukausi sitten ja tästä syystä Siiriltä otettiin verikokeet jalkatutkimuksen yhteydessä. Niistä ilmeni yllätykseksi että Siirin haima-arvot olivat koholla ja myös maksa-arvot hieman. Sitä ei kukaan pysty sanomaan onko huimauksella ja kohonneilla arvoilla mitään tekemistä toistensa kanssa mutta tällainen poikkeama sieltä kuitenkin löytyi ja ortopedi suositteli varaamaan ajan sisätautilääkärille. Parin viikon päästä sitten marssimme uudelleen lääkäriin ja otettiin tarkempia testejä. Edelleen jokin yksittäinen haima-arvo oli koholla ja varuiksi tehtiin haimatulehdustesti mikä oli kuitenkin negatiivinen. Muut arvot olivat kunnossa joten mitään akuuttia siellä ei pitäisi olla. Eikä Siirillä myöskään ole haimatulehdukseen liittyviä oireita kuten oksentamista ja ripulointia. Hoitona on nyt mahdollisimman vähärasvainen ruokavalio, mikä usein auttaa haimavaivoissa. Kokeilemme siis sitä ja katsomme vielä jossain vaiheessa onko arvoihin tullut muutoksia vai jääkö kohonneet arvot mysteeriksi.

Pari viikkoa sitten Siiri meni kovin väsyneeksi ja oksensi päivän mittaan moneen kertaan. Epäiltiin vuoronperään kohtutulehdusta ja haimaa mutta eipä onneksi ollut niistä kyse vaan ilmeisesti jostain tarttuvasta vatsataudista sillä kohta sai Iitu saman taudin. Kummallakin tauti alkoi oksentamisella ja jatkui ripulilla. Ja että osasi olla sitkeä tauti, meni reilusti yli viikko ennen kun tyttöjen vatsat toimivat jälleen normaalisti. Mutta nyt sekin tauti on onneksi selätetty. Tällä hetkellä Siiri ei pode enää muuta kuin valaraskautta joulukuisen juoksun jälkeen. Siiri rauhoittui kovasti jo ennen juoksua ja juoksu olikin normaalia voimakkaampi ja pidempi ja kesti melkein neljä viikkoa. Ja valeraskauskin näyttäisi olevan aika kova. Neiti innostuu kovasti tokon treenaamisesta, leikkimisestä, kepin heitosta jne. mutta lenkillä laahustaa haluttomana ja on muutenkin kovin rauhallinen. Ja muut koirat on ihan ällöjä, varsinkin pojat. Sama juttu joka juoksun jälkeen. Jospa keväällä saisi aikaiseksi hoitaa sen sterkkauksen niin pääsisi näistä mielialan vaihteluista.

Agin jäätyä pois, on toko on siis nykyisin meidän pääharrastus. Senkin suhteen kävi huono tuuri eikä me saatu paikkaa tammi-huhtíkuun ryhmistä koska hakijoita oli niin paljon. Meillä ei siis ole tällä hetkellä mitään ohjattua harrastusta. Kovasti toivon että toukokuussa alkavaan ryhmään saataisiin paikka. Alkuvuoden olen haeskellut omaa kadonnutta motivaatiota tokon suhteen ja antanut Siirin toipua kunnolla. Olen myös lueskellut tavoitteena täysi 10 kirjaa ja imenyt tietoa miten ylempien luokkien liikkeitä kannattaisi treenata. Ne kun on minulle täysin vieraita. Mutta niitä pitää tässä vähitellen alkaa reenaamaan :) Sitä ei tiedä päästäänkö me koskaan sinne ylempiin luokkiin mutta on se kivaa vaihtelua treenata niitäkin liikkeitä.

Ylihuomenna mennään taas uimaan Hyvinkäälle, kivaa. Ollaan käyty noin neljän viikon välein pulikoimassa ja neidot ovat kerta toisensa jälkeen yhtä innoissaan. Puoli tuntia ei tunnu millään riittävän niille vaan saan aina vuoron päätteeksi väkisin raahata ne pois altaalta  :) Hyvä vaan että tykkäävät.

Tästä postauksesta tulikin aikamoinen sairaskertomus. Mutta mitäs sitä kaunistelemaan, tällaista meille on viimeisen parin kolmen kuukauden sisällä tapahtunut. Mutta eiköhän se siitä taas iloksi muutu.

2 kommenttia:

  1. Vaikka tilanne on nyt ok,niin tulipa paha mieli sinun ja Siirin puolesta tuon agilityn suhteen. Toki ratkaisu, jonka teit, on ainoa oikea, mutta kun tiedän, miten paljon te molemmat pidätte liitelystä ja kuinka hyvä Siiri on, niin harmittaa teidän puolesta vallan hirveästi. Toivotaan, että toko-paikka avautuu ja pääsette sitä sitten täyspainoisesti treenaamaan.

    Osanottoni. :-(

    VastaaPoista
  2. Voi miten huonoa tuuria, siellä on sairastettu sitten ihan urakalla :( Täytyy yhtyä Jaanaan, tuli tosi haikea mieli minullekin. Todellakin oikea päätös, mutta harmittaa kovasti koska Siiri on niin tykki agiradoilla ja sinä olet taitava ohjaaja - teistä olis tullut vielä vaikka mitä vaikka pitkälle ehditte nytkin. Toivottavasti Siiri saisi kuitenkin elellä kivutonta elämää ja nauttia toisenlaisista harrastuksista. On se tokokin hauskaa ja esim. jäljestäminen on vähemmän niveliä kuormittavaa. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista