tiistai 8. toukokuuta 2012

OHO!!

Ihmeiden aika ei ole ohi. Tehtiin Siirin kanssa sunnuntaina pitkästä aikaa nollarata IHAH:n 20-vuotis juhlakisoissa. Ja sijoituttiin vielä 1. pallille :).

Kisasimme kolme starttia, ensimmäiseltä radalta perinteinen HYL kun Siiri taas irtosi hienosti ihan eri suuntaan mihin piti. Oma moka kun en taas muistanut ohjata kunnolla. Siiri ei näe muurin takaa juuri mitään ja painalsi sen jälkeen heti edessä näkyvälle hypylle ja sieltä kepeille toiseen kertaan :). Pari rimaa myös tuli alas. Kontaktit toimi tällä radalla hienosti. Seisotin Siiriä hyvän tovin sekä puomilla että A:lla.
Toiselta radalta tuli sitten se kauan odotettu nolla. Muuten ihan hyvä rata mutta kontaktit ei toimineet ihan niin kuin olisin halunnut. A:lle Siiri pysähtyi hyvin mutta oli sen oloinen että saattaa karata joten hosuin vapauttamisen kanssa eikä seuraava takaakierto mennyt kovin jouhevasti. Sama juttu puomilla. Siiri pysähtyi hienosti ja pönötti alastulolla aikansa ja sitten lähti ilman lupaa pois. Jouduin hieman muuttamaan suunnitelmia ja ohjaamaan puomin jälkeisen elämän eri tavalla. Mutta selvittiin siis ilman virheitä maaliin.
Kolmantena oli hyppäri. Heti alussa piti itse liikkua rivakasti ja tehdä valssi kolmannelle hypylle. Olin yllättäen myöhässä ja Siiri ajautui hypyn ohi ja tuomarin käsi nousi kiellon merkiksi. Toinen virhe tuli kepeillä, Siiri sekosi rytmissä ja jouduttiin aloittamaan kepit alusta. Muuten oikein hieno rata.

Kaikilla radoilla oli hyvä fiilis. Tiesin rataantutustumisen jälkeen tarkalleen miten tulen ohjaamaan Siiriä ja sain pääosin totetuettua suunnitelmani ihan hyvin. Kunto ei ollut ihan kohdillaan kun viimeiset kaksi viikkoa olen potenut vuosisadan räkätautia. Mutta sen verran jaksoi juosta että saatiin kolme rataa vedettyä. Mutta pakko myöntää että suurin ongelma näilläkin radoilla oli taas se oma liikkuminen. Miten sitä voikin tuntea itsensä niin hitaaksi ja kömpelöksi. Tuntuu että ei pääse ollenkaan eteenpäin vaikka kuinka yrittää juosta ja kaikki ketteryyttä vaativat liikkeet on hirmu vaikeita. Ja taas meinasin kahteen kertaan kompastua kesken kaiken rataa. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain....

Näistä kisoita meillä ei valitettavasti ole yhtään rataa videolla.

Nyt sitten jatkuu vielä se viimeisen LUVA-nollan metsästys kakkosista. Juoksuja ei ole näkynyt vieläkään joten ehkä päästään helatorstaina kisaamaan Ojankoon.

2 kommenttia:

  1. Silloin on ihana kisata, kun itsellä on radalla hyvä fiilis, vaikkei nappiin aina menisikään. Onnea voittonollasta. Ja menestystä viimeisen nollan metsästykseen.
    Pahus, kun ei ollut videota ;-)

    VastaaPoista