Hyvästi juoksut ja valeraskaudet

Nyt voimme viimein unohtaa murheet juoksuista ja varsinkin kamalista valeraskauksista. Siiri steriloitiin nimittäin tiistaina. Leikkaus tehtiin eläinsairaala Aistissa tähystysmenetelmällä. Vaikka tähystysleikkaus on kallis niin olen todella tyytyväinen että valitsin sen ja voin lämpimästi suositella kaikille. Siiri oli jo leikkauspäivänä kotiin haettaessa ihan normaali oma itsensä. Toki se oli nukutuksen jäljiltä hieman väsynyt mutta muuten se oli täysin kunnossa. Käveli ja touhusi kotona, hyppäsi sohvalle, ruoka maistui ja käytiin pienellä iltakävelylläkin. Mistään ei huomannut että Siiri oli juuri ollut leikkauksessa. Iituhan leikattiin muutamia vuosia sitten perinteisellä avoleikkauksella ja se oli seuraavaan päivään asti aivan taju kankaalla ja sillä oli selvästi myös kipuja vaikka saikin kipulääkkeitä. Pari seuraavaa päivää Iitu oli selvästi normaalia vaisumpi mutta sitten alkoi olemaan jo oma itsensä. Myös tikattu haava alkoi punottamaan ja Iitu joutui syömään antibioottikuurin siihen. Sairaslomaa määrättiin muutamia viikkoja leikkauksen jälkeen. Siirillähän ei ole tikkejä lainkaan vaan pikkuruiset haavat on liimattu kiinni. Tähystyksellähän poistetaan vain munasarjat ja kohtu jätetään. Kohtu sitten surkastuu itsestään hormonitoiminnan lakattua. Ja lääkärin mukaan ainoastaan leikkauspäivä ja sitä seuraava päivä pitää levätä anestesian takia mutta sen jälkeen saa tehdä mitä vaan eli sairaslomaa esim. harrastuksista ei tarvitse pitää. Uimaan tosin saa mennä haavan takia vasta viikon päästä. Itse aion kyllä varmuuden vuoksi pitää vähän pidemmän "sairasloman" vaikka lääkärin mukaan ei tarvitsisikaan. Mutta siis pointtina että toipuminen on ihan supernopeaa verrattuna perinteiseen leikkaukseen eikä koiran tarvitse kärsiä kivuista. En voisi olla tyytyväisempi.

Tällainen minhaava tulee tähystyksestä. Tai siis tuossahan on itseasiassa kaksi pientä haavaa peräkkäin.

 

 Iitu hymytyttö nautiskelee

Kesätukka

Trimmasin Siirille viimein kesätukan. Olihan turkki jo kasvanutkin yli 7 kuukautta ja oli jo aika pitkä. Siiri oli jo ihan oikean portugeesin näköinen. Mutta kuumahan tuossa pehkossa tuli ja takkuunkin se alkoi mennä joten surautin neidille vilpoisan ja helpon nakun.

Ennen ja jälkeen kuvat

Loman viettoa

Torstaina alkoi talviloma, ihanaa. Samaisena iltana kävimme Siirin kanssa tarkistuskäynnillä Kaiperlalla. Siiri oli paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi mutta joitain jumeja löytyi vielä. Niitä sitten hoidettiin kuntoon. Seuraavan kerran on tarve mennä vasta puolen vuoden päästä.

Lauantaina ennen mökille lähtöä olin toko kokeessa töissä. Ihan mukava homma oli liikkeenohjaajan apulaisena, sai samalla seurata läheltä koirakoiden suorituksia. Ja niitä oli laidasta laitaan. Kokeen jälkeen lähdettiin maalle viettämään lomaa ja siellä viihdyttiin keskiviikkoon asti. Sää oli aivan ihana joka päivä joten ulkoiltua tuli ihan kunnolla. Pihastakin löytyi onneksi sen verran jäätöntä maata että saatiin treenattuakin vähän. Ruutua tuli tehtyä sekä tunnarin alkeita omaa piilottamalla. Siirillä on kyllä pirun tarkka nenä ja kova into etsiä. Hyvä niin :)

Nyt on vielä loppuviikko aikaa nauttia lomailusta. Sunnuntaina mennään Siirin kanssa Pia Miettisen toko koulutukseen Purinalle.

Osteopatiaa ja synttäreitä

Siiri kävi muutama viikko sitten osteopaatti Maaria Kaiperlan hoidossa. Siellä ilmeni että Siirin lantio vinossa ja myös jumeja ja nikamalukkoja löytyi sieltä täältä. Muutama päivä hoidon jälkeen Siiri piristyi ihan valtavasti, siitä kuoriutui kuin uusi koira. Koko alkuvuoden ajan vaivannut alakuloisuus on tipotiessään ja Siiri on taas pirteä ja leikkisä koira. Jumien lisäksi Siiriä on vaivannut juoksujen jälkeinen masennut ja osteopatiahan auttaa monilla myös valeraskausoireisiin. Vaikea sanoa mihin kaikkeen hoito auttoi sillä osteopatia hoitaa koiraa niin kokonaisvaltaisesti. Pääasia on kuitenkin se että Siiri on taas oma itsensä. Maarialle mennään taas ensi viikolla ja katsotaan mikä on kropan kunto.

Iitu pieni pesusieni täytti eilen 9 vuotta. Kovin pirteä ja hyväkuntoinen hän on edelleen, ei uskoisi millään että niinkin monta vuotta on jo mittarissa. Synttäripäivänä käytiin kahden tunnin metsälenkillä ihanassa auringon paisteessa. Ja tänään Iitu sai myöhästyneenä syntymäpäiväherkkuna naudan nilkan. Ja Siiri tietysti rouskutti samaa herkkua.

Iitu 9v.

Kovasti ollaan kulutettu Hyvinkään uimalan sarjakorttia tänä talvena ja koirat ovat tykänneet. Tässä meidän himouimarijengi.

Siiri, Iitu, Grimma, Kipsu ja Prime

Emäntä ei heitä lelua veteen tarpeeksi ripeästi ja Siiri sanoo painavan sanan.

Pitkästä aikaa

Blogi on elänyt hiljaiseloa viimeiset pari kuukautta. Päivitettävää olisi ollut mutta vasta nyt tekee mieli kirjoitella viime ajan tapahtumista. Siirin ja minun elämään on tullut iso muutos. Olemme lopettaneet agilityn.
Siirin jalat kipeytyivät joulukuun alussa. Se ei enää halunnut juosta pallon perään ja sillä oli vaikeuksia hypätä autoon ja sohvalle. Ontumista ei kuitenkaan ollut. Oireet helpottivat muutaman päivän sisällä mutta varasin silti ajan ortopedi Pauli Keräselle kenestä olen kuullut paljon hyvää ja ketä monet harrastuskoirien omistajat käyttävät. Perusteellisen tutkimisen ja röntgenkuvien jälkeen saimme diagnoosin: lonkkien löysyydestä johtuva nivelpussin tulehdus. Hoitona tulehduskipulääkekuuri ja neuvona harrastaa jatkossa monipuolista liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseksi mutta kovia iskuja niveliin tulisi välttää. Suureksi onneksi kuvat näyttivät että nivelrikkomuutoksia ei ole tullut.
Lisäksi meille suositeltiin fysioterapiaa sillä Siirin etukroppa oli kuulemma kovin jumissa ja fyssarilta voisimme myös saada hyviä ohjeita lonkkia tukevaan lihaskuntoharjoitteluun. 

En tiedä aiheutuiko lonkkien kipeytyminen agilitystä tai siitä että meillä oli kaikenkaikkiaan todella aktiivinen viikko takana vai jostain ihan muusta. Tai sitten näiden kaikkien yhteissummasta. Mutta joka tapauksessa päätös oli selvä, agility on pakko lopettaa. En halua enää ottaa turhia riskejä sen suhteen. Todella harmillista luopua rakkaasta yhteisestä harrastuksesta varsinkin kun Siiri rakastaa agilitya ihan yli kaiken. Mutta tärkeämpää on kuitenkin se ettei Siirille aiheudu turhia kipuja mitä agility saattaisi sille aiheuttaa ja että se saa elää normaalia koiranelämää ilman suurempia rajoitteita.

Siirin oireet katosivat nopeasti levon ja lääkkeiden ansiosta eikä se tällä hetkellä oireile mitenkään. Ollaan käyty fyssarilla hoidattamassa Siirin jumeja ja ne onkin saatu hyvin auki. Saatiin myös kotiin  venytysohjeita sekä jumppaohjeita joilla vahvistamme Siirin lonkkia tukevia syviä lihaksia. Ollaan jumpattu ja venytelty ahkerasti kuukauden verran ja fyssarin mukaan Siirin jumit ovat helpottaneet ja syvät lihakset kehityneet mukavasti. Nyt saatiin taas uusia jumppatehtäviä joita aletaan tekemään. Lisäksi ollaan menossa osteopaatti Maaria Kaiperlalle kahden viikon päästä.

Ja ei tämä sairaskertomus tähän lopu. Siiri sai lyhyen huimauskohtauksen muutama kuukausi sitten ja tästä syystä Siiriltä otettiin verikokeet jalkatutkimuksen yhteydessä. Niistä ilmeni yllätykseksi että Siirin haima-arvot olivat koholla ja myös maksa-arvot hieman. Sitä ei kukaan pysty sanomaan onko huimauksella ja kohonneilla arvoilla mitään tekemistä toistensa kanssa mutta tällainen poikkeama sieltä kuitenkin löytyi ja ortopedi suositteli varaamaan ajan sisätautilääkärille. Parin viikon päästä sitten marssimme uudelleen lääkäriin ja otettiin tarkempia testejä. Edelleen jokin yksittäinen haima-arvo oli koholla ja varuiksi tehtiin haimatulehdustesti mikä oli kuitenkin negatiivinen. Muut arvot olivat kunnossa joten mitään akuuttia siellä ei pitäisi olla. Eikä Siirillä myöskään ole haimatulehdukseen liittyviä oireita kuten oksentamista ja ripulointia. Hoitona on nyt mahdollisimman vähärasvainen ruokavalio, mikä usein auttaa haimavaivoissa. Kokeilemme siis sitä ja katsomme vielä jossain vaiheessa onko arvoihin tullut muutoksia vai jääkö kohonneet arvot mysteeriksi.

Pari viikkoa sitten Siiri meni kovin väsyneeksi ja oksensi päivän mittaan moneen kertaan. Epäiltiin vuoronperään kohtutulehdusta ja haimaa mutta eipä onneksi ollut niistä kyse vaan ilmeisesti jostain tarttuvasta vatsataudista sillä kohta sai Iitu saman taudin. Kummallakin tauti alkoi oksentamisella ja jatkui ripulilla. Ja että osasi olla sitkeä tauti, meni reilusti yli viikko ennen kun tyttöjen vatsat toimivat jälleen normaalisti. Mutta nyt sekin tauti on onneksi selätetty. Tällä hetkellä Siiri ei pode enää muuta kuin valaraskautta joulukuisen juoksun jälkeen. Siiri rauhoittui kovasti jo ennen juoksua ja juoksu olikin normaalia voimakkaampi ja pidempi ja kesti melkein neljä viikkoa. Ja valeraskauskin näyttäisi olevan aika kova. Neiti innostuu kovasti tokon treenaamisesta, leikkimisestä, kepin heitosta jne. mutta lenkillä laahustaa haluttomana ja on muutenkin kovin rauhallinen. Ja muut koirat on ihan ällöjä, varsinkin pojat. Sama juttu joka juoksun jälkeen. Jospa keväällä saisi aikaiseksi hoitaa sen sterkkauksen niin pääsisi näistä mielialan vaihteluista.

Agin jäätyä pois, on toko on siis nykyisin meidän pääharrastus. Senkin suhteen kävi huono tuuri eikä me saatu paikkaa tammi-huhtíkuun ryhmistä koska hakijoita oli niin paljon. Meillä ei siis ole tällä hetkellä mitään ohjattua harrastusta. Kovasti toivon että toukokuussa alkavaan ryhmään saataisiin paikka. Alkuvuoden olen haeskellut omaa kadonnutta motivaatiota tokon suhteen ja antanut Siirin toipua kunnolla. Olen myös lueskellut tavoitteena täysi 10 kirjaa ja imenyt tietoa miten ylempien luokkien liikkeitä kannattaisi treenata. Ne kun on minulle täysin vieraita. Mutta niitä pitää tässä vähitellen alkaa reenaamaan :) Sitä ei tiedä päästäänkö me koskaan sinne ylempiin luokkiin mutta on se kivaa vaihtelua treenata niitäkin liikkeitä.

Ylihuomenna mennään taas uimaan Hyvinkäälle, kivaa. Ollaan käyty noin neljän viikon välein pulikoimassa ja neidot ovat kerta toisensa jälkeen yhtä innoissaan. Puoli tuntia ei tunnu millään riittävän niille vaan saan aina vuoron päätteeksi väkisin raahata ne pois altaalta  :) Hyvä vaan että tykkäävät.

Tästä postauksesta tulikin aikamoinen sairaskertomus. Mutta mitäs sitä kaunistelemaan, tällaista meille on viimeisen parin kolmen kuukauden sisällä tapahtunut. Mutta eiköhän se siitä taas iloksi muutu.

Tokokoe päivitys ja vähän muutakin

Pitääpäs taas pitkästä aikaa pistää blogiin ylös viime viikkojen tapahtumia.

Kolmisen viikkoa sitten eli sunnuntaina 4.11. oli Siirin ensimmäinen toko koe. Koe järjestettiin Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa lämpimissä ja mukavissa olosuhteissa.

Mentiin paikanpäälle hyvissä ajoin jotta ehtisin ensin väsyttää ja sitten rauhoittaa Siirin ennen kokeen alkua. Ensin kävin sisällä ostamassa kisakirjan ja ilmoittautumassa. Siiri oli mukana ja oli jotenkin todella jännittyneen ja pelokkaan oloinen. En tiedä mistä johtui koska Siiri on käynyt ko. hallissa lukuisia kertoja eikä sillä muutenkaan ole tapana jännittää edes uusissa harrastus- ja koepaikoissa.
No, kun ilmoittautuminen oli tehty, lähdettiin lenkille. Tehtiin lenkki ja ennen hallille paluuta heittelin Siirille vielä hyvän tovin palloa jotta se sai purkaa kaikki energiat pihalle. Sen jälkeen mentiin halliin sisälle ja annoin Siirille ison annoksen ruokaa. Sen jälkeen otettiin muutamia pikku pätkiä tokoa jotta Siiri hoksaisi että tänään on tarkoitus tokoilla eikä aksailla. Tässä vaiheessa Siirinkin oli jo sitä meiltä että halli on tosi kiva paikka eikä sitä jännittänyt enää yhtään. Sitten aloitettiin rauhoittuminen. Mentiin kehän laidalle odottelemaan ja vaan olemaan. Itse katselin ylempien luokkien suorituksia ja juttelin kanssakisaajien kanssa ja Siiri pötkötteli rauhallisena lattialla. Kaikkien näiden alkurutiinien (juoksuttaminen, ruuan antaminen ja sen jälkeen rauhallinen oleilu) tarkoituksena oli saada Siiri mahdollisimman rauhalliseksi ja matalaan vireeseen. Voi kuulostaa hullulta koska yleensähän tehdään juuri päin vastoin, koiraa pidetään ilman ruokaa ja muutenkin yritetään nostaa virettä koesuoritusta varten eikä laskea sitä. Mutta meillä pitää nimenomaan keskittyä rauhoittumiseen koska Siiri nostattaa vireen niin helposti taivaisiin. Ja kun vire nousee niin samalla nousee myös volyymit mikä tarkoittaa vinkumista ja pahimmillaan myös haukkumista. Vaikka Siiri oli ennen omaa suoritusta täysin rauhallinen niin se nosti vireen samantien kun mentiin kehään. Onneksi Siirillä ei kuitenkaan keittänyt yli ja saatiin koe suoritettua läpi kunnialla. Vire oli aika kohdillaan, neiti teki tosi iloista ja säpäkkää työtä mutta piti pahimmat mölyt mahassa. Pientä ääntelyä esiintyi loppua kohden mutta ei onneksi mitään isompaa.

Tässä meidän pisteet:

Luoksepäästävyys                                             10

Paikalla makaaminen                                        10

Seuraaminen kytkettynä                                     9

Seuraaminen taluttimetta                                    9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä               9,5

Luoksetulo                                                          7

Seisominen seuraamisen yhteydessä                  9

Estehyppy                                                           8

Kokonaisvaikutus                                               9

Yhteensä                                                         177 pistettä, 1. palkinto, sijoitus 1/20

Tuomarina toimi Pernilla Tallberg, joka oli todella tiukka tuomari. Erittäin mukava ja ystävällinen mutta selvästi tiukempi verrattuna moneen muuhun tuomariin. Sen muistan että luoksetulon pisteet menivät kaksoiskäskystä ja pienestä pompusta sivulle tullessa. Jostain syystä Siiri ei lähtenyt tuleeman ensimmäisellä käskyllä. Olin ihan yllättynyt koska treeneissä ei ole muistaakseni koskaan tapahtunut moista. Hypyn pisteet menivät siitä kun Siirin jalka kolahti esteeseen. Tämäkin ihan uusi ilmiö, eipä ole treeneissä kolautellut. Maahanmenoa tuomari kehui loistavaksi :) (Siiri tippuu maahan nanosekunnissa) mutta puoli pistettä meni jostain. Seisomisessa piste meni muistaakseni siitä että Siiri vähän hamusi jalkaani seuraamisessa. Mutta seisominen oli kuulemma hyvä. Seuruut oli kivoja mutta ei ihan täydellisiä joten niistä ysit. Tuomari kehui että Siirin tekeminen on tosi kivan ja iloisen näköistä mutta loppua kohden tuli pientä ääntelyä joten sen takia ei tullut kymppiä kokonaisvaikutuksesta.

Alokasluokka oli sitten tässä, koularia ei lähdetä hakemaan vaan siirrytään suoraan avoimeen. Avoimen liikkeitä ollaan jo treenailtukin ja ne ovat ihan kivalla mallilla. Mutta kyllä tässä varmasti muutama kuukausi menee ennen kun uskaltaudutaan kokeeseen.

Lauantaina 3.11. oltiin Vuokkosilla agikisoissa. Kolme agirataa vedettiin joista tuloksena kaksi hyllyä ja yksi kymppi. Meno oli taas aika villiä ja vähän säätämistä oli paikka paikoin mutta näitä kisoja edeltäviin grande katastrof kisoihin verrattuna meni tosi hyvin :)

Näiden kisojen jälkeen ollaan ollaan oltu tauolla. Katsotaan ehditäänkö kisaamaan vielä ennen kun Siiri aloittaa juoksut.

Iitu kävi vaihteeksi lekurissa. Se lirautti nukkuessaan kunnon pissalätäkön sohvalle joten halusin tarkistaa ettei sillä vain ole tulehdusta. Mutta niin kuin arvelinkin niin tulehdusta ei ollut vaan todennäköisesti kyseessä on streriloidun nartun vaiva eli virtsankarkailu. Se tulee kuulemma 35% todennäköisyydellä yli 20  kiloa painavalle koiralle. Iitu sai vaivaan lääkkeen mitä voi ruvata antamaan jos karkailua alkaa esiintymään enemmänkin. Toistaiseksi en lääkettä anna koska sille ei ole tarvetta. Samalla näytin Iitun rinnassa olevaa herneen kokoista nuljuvaa pattia ja se osoittautui onneksi vaarattomaksi rasvapatiksi. Pikkuvaivoista huolimatta Iitu on erittäin iloinen ja touhukas koira-rouva jota ei vuodet vielä paina :)

Grande katastrof

Eilen olin oman seuran kisoissa töissä. Kello soi klo 5.15 la aamuna, mahtavaa. Kotona olin seitsämän aikoihin illalla ja väsy oli aikamoinen. Mutta oli kiva katsella töiden lomassa kolmosten ratoja. Henri Luomala ja Leena Rantamäki-Lahtinen olivat laatineet tosi kivat radat. Olisi tehnyt mieli itsekin päästä kokeilemaan.

Tänään sitten kisattiin itse Vuokkosilla Porskin kisoissa. Tuomarina oli Seppo Savikko. Muistelin viime kertaa kun oltiin Savikon radoilla ja kaikki meni aivan päin mäntyä ja ajattelin että mahtaako tällä kertaa käydä samalla tavalla. Ja näinhän siinä kävi. Kaikki kolme rataa olivat täysiä katastrofeja. Siiri teki rataa ihan oman pään mukaan ja irtoili sinne ja tänne eikä hallinnasta ja yhteistyöstä ollut tietoakaan. Savikon radat on meille ihan äärettömän vaikeita, jotenkin ihan omituisia. Myös Ojangon hallilla tuntuu olevan huono vaikutus meihin, en muista yhtään hyvää rataa sieltä. Viikko sitten Kotkassa tehtiin nolla ja kaksi hyvää hyllyä, tänään tehtiin kolme surkeaa hyllyä. Voi masennus!!

Mutta aina pitää keksiä myös jotain positiivista, kontaktit toimivat ihan super hienosti! Ja Siiri on vaan niin <3 <3 <3 vaikka se tekisi mitä pöllöä :)

Pari viikkoa pidetään taukoa kisailusta ja sitten onkin meidän ensimmäinen toko koe. Katsotaan ilmoitanko Siirin samalle viikonlopulle myös agikisoihin.